A big day for Finland: the UN Security Council voting

 

The voting for the rotating members of the UN Security Council for the next two years will be on Monday 18 October 2012, 10:00 NYC time, GMT-5.I will be following the voting in the General Assembly Hall.

From the WEOG (Western European and Others Group), three countries are running and only two will be selected. The candidates are Luxembourg, Australia and Finland. Everyone I have talked to has been confident about Finland getting one of the two seats, but international diplomacy is a game like any other, and it is hard to know who actually gave you a vote when promises were made during the negotiations.

According to a trainee at the permanent mission of Finland, the atmosphere is very tense and awaiting. The diplomats of the mission are updating their statuses with: “Now I’m nervous…”

The voting will take place in the General Assembly Hall. Every country will get two votes. Sometimes, it is even more tactical to vote for one country only, in order to play the competitors out. I am curious about what will happen. In case Finland will be voted in, I hope that youth will become our priority in the field of peace and security.

I will now go an carry the goodie bags from the mission to the GA Hall and I will reserve a good seat for myself. I will constantly Tweet about my activities and send pictures and videos.

FINGERS CROSSED!

My Twitter account is: cpellosniemi

Suuri päivä Suomelle: turvallisuusneuvostoäänestys

YK:n turvallisuusneuvostoäänestys järjestetään 18.10.2012 klo. 10 New Yorkin aikaa eli klo. 17:00 Suomen aikaa. Olen seuraamassa äänestystä paikan päältä YK:n yleiskokoussalissa.

Länsimaiden ryhmästä ehdolla ovat Luxembourg, Australia sekä Suomi, ja vain kaksi voidaan valita. Ennakkotieto on, että Suomi tulee pärjäämään hyvin. Kaikki, joilta olen kysynyt ovat melko varmoja Suomen pääsystä kahden parhaan joukkoon. Kansainvälinen diplomatia on raakaa peliä, joten on hankala tietää, kuka äänen luvanneista antaa sen todellisuudessa.

Suomen YK-edustuston harjoittelijan mukaan tunnelma on ”jännittynyt ja odottava” Suomen pysyvässä edustustossa. Suomen diplomaatit päivittävät statuksiaan Facebookissa, että ”nyt kyllä jännittää”.

Äänestys tulee tapahtumaan YK:n yleiskokoussalissa. Jokainen maa saa kaksi ääntä. Joskus voi olla taktisempaa antaa vain yksi ääni, jotta oma ehdokas varmasti voittaa. Saa nähdä, miten käy. Itse toivoisin, että jos Suomi voittaa, nuorista tulisi prioriteettimme rauhan ja turvallisuuden alalla.

Itse olen menossa heti aamusta kantamaan lahjapusseja yleiskokoussaliin muun pysyvän edustuston henkilökunnan kanssa, ja menen samalla varaamaan hyvät paikat lehtereiltä. Lähetän Twitter-päivityksiä, kuvia ja videoita säännöllisin väliajoin.

SORMET JA VARPAAT RISTISSÄ!

Twitter-osoitteeni on: cpellosniemi

Lobbaus nuorista, rauhasta ja turvallisuudesta tuottaa tulosta

Eilen oli hieno päivä täällä NYC:issä. En jäänyt jumiin mihinkään, enkä myöskään mennyt väärään paikkaan. Aamun piti alkaa EU-koordinaatiolla, mutta menin tällä kertaa Sveitsin nuorisodelegaatin vuosittain järjestettävään aamiaiskeskusteluun.

Vähemmistöt konfliktien ehkäsijöinä

Aiheena oli nuorten vähemmistöjen voimaannuttaminen konfliktinehkäisykeinona. Puhujina olivat professori Jack Goldstone, Ravi Karkara UN-HABITAT:ista, Aisha Doris UNICEF:ista sekä nuori aktivisti Kosovon bosniakkivähemmistöstä. Professori  Jack Goldstone, joka puhui “youth bulge” -teoriasta. Kyseessä on siis väittämä, että lapsikuolleisuuden pienentyessä nuoret sukupolvet ottavat enemmän vaikutteita toisistaan kuin valtavirrasta, pohtivat identiteettiään ja tuottavat uusia ilmiöitä. Etenkin vähemmistöt ovat keskeisessä roolissa, sillä jos hallitus ei tee heidän elämäänsä helpoksi ja elämisen arvoiseksi, he voivat nousta kapinaan.

Ravi Karkara puhui nuorten osallistumisesta ja muutamasta hyvin onnistuneesta hankkeesta, jotka ovat edistäneet yhteiskuntarauhaa. Intian konfliktialueilla on käytetty mm. “appreciative inquiry” -mekanismia, joissa eri väestöryhmien edustajat kokoontuvat kylien keskeisille paikoille ja miettivät, miten kurjuus saadaan lopetettua. Kenian Nairobissa uskonnollisten levottomuuksien aikana järjestettiin jalkapalloturnauksia, joissa sekoitettiin sekä uskontojen edustajia että sukupuolia. Joukkueiden voittaessa yhdessä, ilo ei mennyt pelkästään yhdelle uskontokunnalle. Ravi sanoikin, että maailman nuoriso-ohjelmassa korostetaan etenkin vähemmistöjen osallistumista. Tämä on edellytyksenä yhteiskuntarauhalle. Aisha Doris UNICEF:istä puhui UNICEF:in periaatteesta, jonka mukaan kaikista heikoimpia väestöryhmiä ja vähemmistöjä tulisi huomioida erityisesti (“equity approach”). Post-2015 -prosessissa ja koulutusteemassa tämä tulisi myös ottaa huomioon. Hän sanoi, että UNICEF:issa ongelmana on useimmiten nuorisotietouden ja -koulutuksen puute.

Viimeinen puhuja oli kosovalainen bosniakkivähemmistön edustaja. Hän on Mitrovican kaupungista kotoisin, eli Kosovon kaikista konflikstiherkimmältä alueelta. Hän sanoi, että kansainvälinen media ja päättäjät puhuvat ainoastaan Kosovon albaanien ja serbien kiistoista, mutta muut vähemmistöt (bosniakit, turkkilaiset, egyptiläiset, ashkaalit…) on täysin unohdettu. Kysyin häneltä, miten kansainvälinen yhteisö (UNMIK, EULEX Kosovo, KFOR, Etyj) ovat onnistuneet vöhemmistöjen huomioimisessa, sillä kirjoitin aikanaan kandidaattityöni Kosovosta. Hänen mielestään UNMIK ei huomioinut heitä ollenkaan, KFOR on auttanut turvallisuuden ylläpitämisessä ja Etyj on järjestänyt jonkin verran tapahtumia. Hän valitti, että Etyj puhuu aina ihmisoikeuksista, mutta heidän pitäisi myös puhua vähemmistöoikeuksista. EULEX Kosovo on kuulemma täysin epäonnistunut vähemmistöasiassa, sillä he eivät pääse Mitrovican alueelle enää vähän aikaa sitten tapahtuneiden selkkausten takia. Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma, sillä EULEX pitää itseään yleisesti ottaen nimenomaan vähemmistöjen voimaannuttamisen lippulaivana.

Nuorten koordinaatiokokous ja informaalit neuvottelut

Pidämme myös nykyisin joka aamu nuorten koordinaatiokokouksen, jossa puhumme päätöslauselmista, joita neuvotellaan sekä omista prioriteeteistamme. Meneillään nyt on esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta, vapaaehtoistyö, oikeusasiamiehen rooli, laittomat teloitukset, kidutus ja nais- ja tyttökauppa. Aikarajoitusten takia seuraan nyt viimeistä. Se on myös mielenkiintoinen siinä mielessä, että Suomi toimii siinä EU:n taakanjakajana. Voidaankin sanoa, että kolmoskomitean päätöslauselmista tämä on nyt Suomelle tärkein.

Informaaleissa neuvotteluissa, eli neuvotteluissa, jossa tunnustellaan resoluution rakennetta ja ongelmakohtia, käsiteltiin lähinnä teknisiä asioita, eli erilaisten kansainvälisten sopimusten lisäämistä tekstiin jne. Teksti perustuu kaksi vuotta sitten ulos tulleen resoluution tekstiin, ja mielenkiintoista on, että sitä on yritetty nyt muokata ihmiskaupan  tämänhetkiseen tilanteeseen. Niinpä esimerkiksi vammaisten ihmiskauppa, yksityissektorin rooli, korvausmekanismit ja ihmiskaupan moniulotteisuus lisättiin tekstiin. Olin erityisen yllätynyt melko innovatiivisestä kappaleesta liittyen yksityissektoriin. Ihmiskauppaa on nimittäin paljon erityisesti yritysten toimitussektorilla.

Jälleen turvallisuusneuvostossa: aiheena Somalia

Istuin taas jonkin aikaa turvallisuusneuvostossa, sillä aiheena oli mielenkiintoinen Somalia ja maan rauhanprosessi. Keskeisinä teemoina on rauhanrakennus, kansallinen sovittelu, vakauttaminen, terrorismin torjuminen, armeijan rooli, entisten Al-Shabaabin taistelijoiden uudelleen integrointi yhteiskuntaan, paikallishallinnoijien kouluttaminen, taloudellisten vaihtoehtojen antaminen esim. merirosvotoiminnan torjumiseksi, vaalit, rankaisemattomuus ja vakava humanitaarinen tilanne. Yleiskuva on, että rauhanprosessin tiekartan allekirjoittaneiden välille tarvitaan enemmän kommunikaatiota ja yhteistyötä.

Turvallisuusneuvostossa seuraamassa Somalia-keskustelua

Vihdoin tuloksia lobbauksessa

Voin ilokseni myös sanoa, että lobbaaminen täällä YK:n pääkallopaikoilla on vihdoin tuottanut tuloksia. Tapasin suuresti kunnioittamani Hague Appeal for Peacen johtajan Cora Weissin. Cora oli mukana 90-luvun lopulla, kun naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmaa (1325) ajettiin YK:ssä.

Coran mielestä olisi hyvä ajatus järjestää päätöslauselmaan liittyvä retriitti, ja sinne tulisi kutsua etenkin ne, jotka olivat keskeisessä asemassa 1325-päätöslauselman luomisessa. Cora linkitti minut Yhdysvaltojen johtoon ja Barack Obamaan asti, ja luulen, että olen löytänyt aidon suojelijan hankkeellemme. Sain myös Kofi Annanin entisen juristin (vastasi juridisista yksityiskohdista), entisten yleiskokouspuheenjohtajien, kymmenien tärkeiden entisten ja nykyisten toimijoiden sekä kuuluisan Anwarul Chowdhuryn yhteystiedot. Cora kertoi, että heidän lobatessa 1325-resoluutiota turvallisuusneuvoston vaihtuvat jäsenet olivat keskeisimmässä asemassa. Toivotaan siis, että Suomi pääsee huomenna tulikokeesta läpi.

Cora sanoi, että kuulostan erittäin vakuuttavalta ja että olemme todella pääsemässä jonnekin. Hän antoi päätöslauselmalle täyden tukensa. Hän varoitti siitä, että meidän tulisi varmistaa, että pian on olemassa luonnos resoluutiosta ja se tulee kierrättää kaikilla toimijoilla, etenkin konfliktialueilla. Jos tätä ei tehdä, resoluution painoarvo pienenee. Tämä oli hieno tapaaminen. En usko, että pystyn kaikkeen yksin, mutta uskon, että yhdessä saamme aikaan retriitin sekä resoluution luonnoksen.

Tapasin myös UNDP:n sosiaalisesta mediasta vastaavan henkilökunnan ja Serge Kapton. Keskustelimme siitä, kuinka sosiaalinen media voisi edistää resoluutiota myös sen takia, että nuoret ovat käyttäneet sitä ilmaisukeinona, kun heillä ei ole ollut sananvaltaa omissa yhteiskunnissaan. Myös Serge antoi minulle paljon yhteystietoja ja tulimme siihen tulokseen, että  olisi hyvä linkittää nuoret, rauha ja turvallisuus -teema myös laajempaan post-2015 ja post-Rio+20 -prosesseihin. Sanoin kuitenkin, että kestävän kehityksen aktivistit eivät välttämättä ole ainoat aktiiviset nuoret maailmassa, ja hän myönsi, että Rion päätoimijaryhmä on saanut suurimman osan YK:n huomiosta. Puhuimme myös siitä, kuinka 2011-2012 on ollut YK:n “heräämisen vuosi” ja nuoret tuntuvat todella olevan pinnalla. Serge sanoi, että suunta on tullut jäädäkseen.

Vaaliväittely

Seurasin myös tietysti Obaman ja Romneyn vaaliväittelyä. Keskeisenä teemana oli mm. työttömyys, nuorisotyöttömyys ja opiskelun kalleus. Obama torjuisi nuorisotyöttömyyttä tuomalla teollisuuden työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin, kouluttamalla nuoria olemassa oleviin työpaikkoihin sekä tuottamalla puhdasta energiaa, mikä luo työpaikkoja. Romney tarjoaisi enemmän työpaikkoja vastavalmistuneille, antaisi parempia stipendeja, jotta velkaantuminen vältettäisiin sekä helpompia lainoja. Kaiken kaikkiaan herrasmiehet olivat mielestäni liikkeellä aika yksinkertaisella strategialla: Romney syytti jatkuvasti Obamaa ja viimeistä neljää vuotta huonosta politiikasta ja Obama vastasi sanomalla, että Romneylla on faktat hakusessa.

Tänään tiedossa on taas tapaamisia ja videohaastattelu YK:n nuoriso-ohjelmalle. Päivityksiä saa päivän mittaan Facebookista ja Twitterista.

Nopea blogi eilisestä: jumissa YK-rakennuksessa ja lobbausta

Tämä tulee toivottavasti olemaan ensimmäinen ja viimeinen blogi, jonka kirjoitan vasta iltapäivällä. Maanantai oli niin kova hullunmylly ja olin niin puhki aamusta, etten jaksanut nousta kirjoittamaan klo. 6.

Aamuni alkoi nuorten koordinaatiokokouksella. Puhuimme nuorten prioriteeteista naisten väkivaltaa koskevassa resoluutiossa. On todennäköistä, että saamme sen nimeen lisättyä myös tytöt. Lapsiresoluution suhteen yritämme saada Rio+20-kokouksen tulokset mainittua, etenkin koskien alkuperäiskansojen lapsia. Koska kokous venyi, en huomannut, että yksi ryhmä lähti jo ILO:on puhumaan työttömyydestä, joten en ehtinyt matkaan mukaan. Menin vahingossa ILO:n vanhaan rakennukseen, mikä ei tietenkään auttanut. Sen tapaamisen missasin siis. Istuin sitten vähän aikaa kolmoskomiteassa kuunnellen naisten edistämistä koskevaa keskustelua.

Ensimmäinen tapaamiseni oli UNDP:n Jamshed Kazin kanssa. Puhuimme UNDP:n uudesta nuorisostrategiasta, jonka konsultaatio avataan pian. Jamshed on nuoret, rauha ja turvallisuus -resoluution vakaa kannattaja. Puhuimme myös tämän ja post-2015 prosessin linkittämisestä, jotta argumenttimme olisivat vahvempia. Jamshed totesi, että konsultaatio on täysin uusi askel UNDP:n toiminnassa, ja haasteena on ennen kaikkea experttien löytäminen asiaan liittyen. Kirjoitan tapaamisesta enemmän koko NYC-lobbausprosessin päätelmissä.

Tämän tapaamisen jälkeen juoksin jo toista kertaa väärään rakennukseen. Tällä kertaa en pelkästään myöhästynyt tapaamisestani, vaan jäin myös autioituneen rakennuksen sisään jumiin kahdeksi tunniksi, ja jouduin loppujen lopuksi painamaan hälytysnappia. Olin aivan paniikissa ja huusin kurkku suorana. Ei näin. Onneksi tapaaminen onnistui jälkikäteen. Tapaaminen oli YK:n rauhanrakennuksen tukiyksikön Henk-Jan Brinkmanin kanssa. Hän oli myös sitä mieltä, että lasien lisääminen nuorten resoluution vesittäisi koko homman. Lisäksi hän haluaisi järjestää resoluutioon liittyvän retriitin mahdollisimman lyhyellä aikataululla.

Iltapäivän kohokohta oli osallistuminen YK:n turvallisuusneuvoston istuntoon. Seurasin Lähi-itä -keskustelua, mikä on tietysti suurin kiinnostuksenkohteeni maailmanpolitiikassa. Keskustelussa varoiteltiin, että kahden valtion ratkaisua ollaan kovaa vauhtia hautaamassa, jos asialle ei pian tehdä jotain. Turvallisuusneuvosto keskusteli myös Palestiinan tunnustamisesta YK:ssa sekä Syyrian tilanteesta, joka on päivä päivältä hirvittävämpi. Keskustelun tiedote löytyy täältä.

Illalla osallistuin tapahtumaan “Violating Children’s Rights: Harmful practices based on tradition, culture, religion or superstition”. Tästäkin on paljon muistiinpanoja, mutta nyt koneen virta on loppumaisillaan. Jatkan illalla! Nyt informaaliin neuvotteluun!

Ensimmäisen New York-viikon jälkeisiä mietteitä (kirjoitettu lauantaina)

Kättelemässä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin kanssa

Terveisiä bussista matkalla Washington D.C:hin, Yhdysvaltain pääkaupunkiin. Olen luvannut muutamalle ystävälleni jo kuukausia sitten, että tulen edes päiväksi pääkaupunkiin moikkaamaan. Vaikka kiirettä pitää ja väsymys on kova, on pakko pitää lupauksista kiinni. En ole myöskään koskaan käynyt DC:ssä.

Ensimmäinen viikko on mennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Tuntuu, että se viuhahti ohi aivan hetkessä, ja kohta menenkin jo kotiin. On ollut kuitenkin paremmin aikaa totutella kuin Rio+20:ssä, ja tuntuu, että tunnen tämän puolen YK:sta paljon paremmin ennestään kuin kestävän kehityksen. Risteily eri virastojen ja tapaamisten välillä on sujunut siis suhteellisen luonnostaan.

Puheestani olen saanut erittäin positiivista palautetta. Mainitsemani säätiön johtaja oli maininnut puheestani Suomen YK-erityisedustajalle Jarmo Viinaselle (oli ollut ihmeissään) ja ilmeisesti Venezuela oli pyytänyt puheesta lisätietoja. En tiedä, mikä Venezuelaa ja Chavezin hallintoa kiinnostaa puheessani, mutta toivotaan, että sillä on positiivinen vaikutus maan nuoriin.

Rauhanvälitystapaamisia

Myös torstai ja perjantai, joista en ehtinyt vielä kirjoittaa, menivät loistavasti. Tapasin torstaiaamuna Leena (Mari) Mäenpään, joka työskentelee EU:n delegaatiossa eli Euroopan ulkosuhdehallinnossa. Hänen taustansa on puolustusministeriössä ja hän hoitaa rauhanvälitys- ja rauhanturva-asioita. Tapasin hänet temaattisten kiinnostusten lisäksi sen takia, että halusin tietää, miltä EU-delegaatiossa työskentely suomalaiselta tuntuu. Englanninkielisessä blogissani on enemmän tapaamisen sisällöstä.

Tapasin myös Seeds for Peace –järjestön, joka järjestää leirejä eri konfliktimaiden lapsille ja yrittää rakentaa rauhaa tutustuttamalla eri osapuolten lapset ja nuoret toisiinsa. Tapaaminen oli todella mielenkiintoinen, sillä järjestön toiminta muistutti paljon Euroopan nuorten parlamentin (EYP) eli oman taustajärjestöni filosofiaa esim. johtamiskoulutusten ja ryhmäyttämisen osalta.

Tapasin myös Mikko Kivikosken, joka on alkanut hoitaa rauhanvälitysasioita Suomen YK-edustustossa elokuusta lähtien. Hän selitti minulle viimeiset uutisen rauhanvälityksen ystäväryhmästä, rauhanvälitysasian edistymisestä YK:ssa yleensä sekä hänen omista rutiineistaan YK:n tasolla. Myös tästä tulee lisää yksityiskohtia englanninkieliseen rauhanvälitysblogiin.

Pääsihteerin tapaaminen ja kansainvälinen tyttölasten päivä

Torstaina me YK-nuorisodelegaatit pääsimme tapaamaan YK:n pääsihteeriä, Ban Ki-moonia. Pääsimme sekä yhteis- että yksityiskuviin pääsihteerin kanssa, ja hän piti meille pienen symbolisen puheen. Olimme kaikki sitä mieltä, että tapaaminen oli kovin yhdensuuntainen, emmekä me delegaatit päässeet kysymään kysymyksiä ollenkaan. Olimme kuitenkin iloisia, että pääsihteerillä oli aikaa ottaa kuvat kaikkien kanssa. Ban ilahtui, kun kuuli, että olen Suomesta. En ehtinyt sanoa hänelle sen enempää. En ole vieläkään pessyt käsiäni. Vitsi…

Jäimme nuorisodelegaattien kanssa pelleilemään yleiskokoussaliin vähäksi aikaa, ja otimme paljon hullunkurisia kuvia. Torstaina vietettiin myös kansainvälistä tyttölasten päivää.

Osallistuin korkean tason sivutapahtumaan lasten pakkoavioliitoista, jossa puhuivat mm. Ban Ki-moon (pääsihteeri), Desmond Tutu (arkkipiispa), Michele Bachelet (UN Womenin johtaja), Babatunde Osotimehin, Geeta Rao Gupta (UNICEF:in varajohtaja), Mary Robinson (Irlannin entinen presidentti, entinen YK:n ihmisoikeusasiamies, rauhanvälittäjä), Shirin Sharmin Chaudhury (Bangladeshin nais- ja lapsiministeri) sekä Salamatou Aghali Issoufa, nuorisoaktivisti Nigeristä, joka naitettiin, kun hän oli pieni tyttö. Tapahtuman juonsi Ann Curry NBC-uutisista. Etenkin Desmond Tutu inspiroi minua suunnattomasti. Hänen puhetapansa on yksinkertaisesti niin erilainen ja suorasukainen, että siihen on vielä itsellä noin 70 vuotta matkaa.

Vapaa-aikaa nuorisodelegaattiporukalla

Olemme myös vihdoin ehtineet vähän nähdä nähtävyyksiä ja viettää aikaa nuorisodelegaattien kanssa. Kun on ollut niin kiireinen viikko, ei edes ole kovin huono omatunto Staten Island –lautalla ja Times Squarella. Vaikka olen käynyt NYC:issä aikaisemmin, en ole koskaan nähnyt vapaudenpatsasta. Tänään näin sen siis Staten Island –lautalta. Eilen kävimme myös ulkona nuorisodelegaattien kanssa. Maaryhmät ovat muodostuneet jo aika luonnollisesti. Kävimme siis ennen juhlimista kaikkien kanssa syömässä ruotsalaisen ja norjalaisten delegaattien kanssa.

Yksi suuri ristiriita matkani aikana on ollut kymmenien tapaamisten yhteensovittaminen niiden tapaamisten kanssa, joita nuorisodelegaatit järjestävät spontaanisti edellisenä iltana (esim. sivutapahtumiin osallistuminen, nuorisodelegaattienkoordinaatiokokoukset, yhteiset lounaat jne.). Alun perin meille kerrottiin vain kolmesta yhteisestä tapahtumasta, joten buukkasin oman viikkoni aika täyteen nuoret, rauha ja turvallisuus –tapaamisia. Tämä ei sinänsä haittaa, sillä olen tutustunut nuorisodelegaatteihin muutenkin ja he tietävät prioriteettini, mutta ensi vuoden nuorisodelegaatti voi varmasti yrittää löytää kultaisen keskitien kahden tavan väliltä. Minulla on ollut nimittäin vähän liian tiukka aikataulu, enkä meinaa ehtiä paikasta toiseen.

Eri maiden nuorisodelegaattikäytännöt

Toinen tähän liittyvä asia, johon olen kiinnittänyt huomiota on nuorisodelegaattien työtapojen ja valintaprosessien erilaisuus. Esimerkiksi norjalaiset, hollantilainen ja belgialaiset nuorisodelegaatit työskentelevät jatkuvasti YK-edustustonsa kanssa ja ovat aika erillään koko porukasta, ruotsalainen delegaatti seuraa yhtä päätöslauselmaa, saksalaiset järjestävät lähinnä yhteistä ohjelmaa ja prioriteetteja muille nuorisodelegaateille, kun taas itävaltalainen valitti, ettei hänellä ole paljoakaan tekemistä. Sveitsiläisellä delegaatilla on pääsy ja oikeus kaikkiin Sveitsin ja YK:n sisäisiin järjestelmiin.

Turkkilainen delegaatti kuuluu turkin suurimpaan puolueeseen, ja hän on pitänyt itsellään nuorisodelegaatin paikkaa lähemmäs kolmea vuotta. Hän on täällä puolentoista kuukauden ajan. Myös kenialaiset ja Georgian delegaatti ovat NYC:issä yleiskokouksen korkean tason avajaisviikon alusta asti. Georgian delegaatti myös valitutti itse itsensä. Suurin osa muistakin delegaateista on täällä 3-4 viikkoa. Jotkut delegaatit, esimerkiksi Yhdysvaltain, eivät puhu ollenkaan tai eivät nauti virallista nuorisodelegaattistatusta ja kulkevat ”tarkkailija” –nimellä.

Olisi hyvä, jos nuorisodelegaattikäytäntöjä yhtenäistettäisiin, sillä yhteistyö on joskus hankalaa, kun kaikki ovat tulleet eri lähtökohdista tänne. Kun joillain delegaateilla on päätöslauselmien luonnosversiot ja joillain ei, on vaikeaa neuvotella ja lobbata omia edustustoja. Itse taidan olla ainoa, joka lobbaa jonkun kolmannen komitean päätöslauselmaan liittymättömän asian puolesta, eli nuoret, rauha ja turvallisuus –turvallisuusneuvostopäätöslauselman puolesta.

Ansaittu Nobelin rauhanpalkinto

Haluaisin vielä iloita siitä, että Euroopan unioni voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että kansainvälisen organisaation palkitseminen voi auttaa alueellisten rauhanprosessien kulussa ja tuo myös näkyvyyttä organisaation erilaisille rooleille. Talouskriisin kourissa unohdamme usein, että Euroopan unioni on ollut yksi historian menestyksekkäimmistä rauhanprojekteista.

Nyt jatkan kuikuilua bussin ikkunasta. En ole pahemmin ajellut ympäriinsä Itärannikolla muuten kuin Floridassa ja Atlantan lähiseudulla, joten on kiva nähdä näitä seutuja. Unelmani on kuitenkin jossain vaiheessa muuttaa joko New Yorkiin tai Washingtoniin.

 

P.S. Ilmainen langaton netti Greyhoundin busseissa on huippuinnovaatio!

P.P.S. Yritän lisätä tänne blogiin kuvia niiden artikkeleiden kohdalle, joihin ne kuuluvat. Ne ovat jääneet välistä, sillä kamerani johto oli pitkään väärässä maassa.

P.P.P.S. Uutiskirjeestämme vastaavat nuorisodelegaatit ovat unohtaneet kirjoitukseni jo toisen kerran tiedostosta. Toivottavasti ensi kerralla vihdoin nappaa!

Nuorisodelegaatin muistio ulkoministeriölle kolmannen komitean työskentelystä

Kolmannen komitean istunto: Sosiaalinen kehitys 8-9. lokakuuta 2012

Sosiaalisten asioiden apulaispääsihteeri Wu Hongbo puhui työpaikkojen luomisesta, luovista ratkaisuista naisten voimaannuttamisessa sekä haavoittuvien ryhmien (vammaiset, alkuperäiskansat, naiset, lapset, nuoret, vanhukset) integroinnista.DESA:n johtaja Daniela Bass korosti köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan taistelun tärkeyttä, vaikka äärimmäisen köyhyyden puolittamisen vuosituhattavoite on saavutettu. Perheiden tulee olla kehityspolitiikan keskiössä ja kansainvälistä perheiden vuotta vietetään 2014. YK:n vapaaehtoisviraston johtaja Jordi Llopart puhui nuorten vapaaehtoistyön tärkeydessä vuosituhattavoitteiden (MDG) saavuttamiseksi. ILO puhui koko istunnon lopuksi kestävistä työpaikoista, lapsityöstä, pakkotyöstä, ihmiskaupasta, talouskriisistä ja haasteista työmarkkinoilla.

Maaryhmien prioriteetit

G77 ja Kiina olivat huolissaan maailmanlaajuisen kriisin vaikutuksesta kehitykseen, ja korostivat Rio+20-kokouksen tulosten tärkeyttä. Köyhyys on yhä kehitysmaiden suurin ongelma ja MDG:t tulee panna toimeen alkuperäisen aikataulun mukaisesti. On huomioitava erityisesti vammaiset, väestön vanheneminen ja nuoriso. Afrikka-ryhmä korosti etenkin vammaisten, nuorten, lasten ja vanhusten haasteita Afrikassa. Maanosan laajuisia kehitysohjelmia näille väestönosille on laadittu ja alueellinen yhteistyö on syventynyt. Afrikan unioni on myös julistanut nuorison kehityksen ja työttömyyden torjunnan vuosikymmenen. ASEAN:illekin köyhyys on suurin ongelma. Yhtäläiset mahdollisuudet on tarjottava haavoittuville ryhmille, mistä sovittiin syyskuussa Hanoissa. 2011-2020 on ASEAN:in vammaisten vuosikymmen, Tokiossa järjestettiin kokous vanhenemisesta ja ASEAN on panostanut etenkin nuorison vapaaehtoistyöhön. Huhtikuussa järjestettiin nuorisofoorumi Phnom Penhissa.

CARICOM:in maat ovat erittäin hauraita talouksia. Ilmastonmuutos, köyhyyden torjuminen, konfliktien selvittäminen, sosiaaliturva, terveys, maatalous, infrastruktuurin parantaminen, haavoittuvien ryhmien voimaannuttaminen ja koulutus ovat prioriteetteja. Nuorten osalta kiiteltiin pääsihteerin raporttia ja todettiin, että CARICOM:in nuorten päivää vietetään lokakuussa ja useita alueellisia tapaamisia nuorten asioista on järjestetty. Perheiden rooli on myös keskeinen. SADC-maaryhmälle sosiaalinen kehitys on yhä tärkeämpi alue, ja maat ovat edistyneet valtavasti. Ilmastonmuutos, köyhyys, HIV-pandemiaa vastaan taistelu, ruokaturva ja työttömyys vaikuttavat vakavimmin hauraisiin ryhmiin.

EU puhui etenkin globaalin kriisin vaikutuksesta sosiaaliseen kehitykseen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskinäisestä riippuvuussuhteesta. Euroopassa työttömyys on ollut vakavin ongelma, ja sitä vastaan on yritetty taistella erilaisten vakauttamis- ja kasvusuunnitelmien avulla. Prioriteettina on elvyttäminen ja työllistyminen. Rion jatkotoimenpiteille ja post-2015 –kehikkoon, ihmisresurssien investointiin, naisiin ja tasa-arvoon, nuoriin ja vammaisiin tullaan kiinnittämään huomiota. Myös CELAC-maat korostivat köyhyyttä, haavoittuvia ryhmiä, kansainvälisen rahoituskehyksen uudistamista, ei-tarttuvia tauteja, MDG:tä, tasa-arvoa ja . CELAC lisää myös maaseudun asukkaathaavoittuviin ryhmiin. Arabiryhmä korosti etenkin nuorisotyöttömyyden torjuntaa, nuoriin investointia ja koulutusta. Maaryhmien prioriteetit korostuivat myös yksittäisten maiden puheenvuoroissa.

Nuorisodelegaattien painopisteet

Nuorisodelegaatteja puhui 20 maasta. Joillakin mailla oli kaksi delegaattia, joista joko molemmat puhuivat tai toinen puhuu ensi vuonna. Lähes kaikki korostivat pääsihteerin uuden erityisedustajan tärkeyttä, kansainvälistä nuorten toimintaohjelmaa, Rio+20-kokouksen tuloksia, koulutusta, vähemmistöjä ja syrjinnän vastaista toimintaa, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia sekä rauhaa ja turvallisuutta. Suurin osa nuorisodelegaateista puhui omassa kapasiteetissaan, ei maansa puolesta.

Suomen nuorisodelegaatti on New Yorkissa 7-19.10.2012. Hän seuraa sinä aikana kolmannen komitean työskentelyä, ja pitää Suomen puheen kolmannessa komiteassa. Hänen puheensa keskittyi nuorten rooliin rauhan ja turvallisuuden ylläpidossa ja etenkin rauhanvälityksessä sekä nuorten tunnustamista erityisryhmänä YK:ssa. Suomen nuorisodelegaatti puhui omasta puolestaan, mikä tuo lisäpainoarvoa hänen puheenvuorolleen.

Sveitsin nuorisodelegaatti korosti suoraa demokratiaa ja osallistumista sekä epätietoisuutta nuorten oikeuksista. Australian delegaatti puhui monimuotoisista yhteiskunnista ja niiden edistämisestä sosiaalisessa mediassa. Hänen mielestään cyber-kiusaamista vastaan tulee taistella ja IT-lukutaidottomuudestaei tulisi rankaista nuoria. Saksan kaksi nuorisodelegaattia korostivat kansainvälisiä nuorten oikeuksia, ilmastonmuutosta, Rio+20-tuloksia ja post-2015 –prosessia. Hämmennystä herättäneessä puheenvuorossaan Ruotsin nuorisodelegaatti puhui rasismista, islamofobiasta, äärioikeistolaisuudesta, kapitalismin ongelmista sekä maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikan uudistamisesta.

Alankomaiden nuorisodelegaatti puhui YK:n haasteista, HIV:stä, koulutuksesta, tytöistä, ei-toivotuista raskauksista ja kansallisista nuorisojärjestöistä. Itävallan nuorisodelegaatti korosti nuorisotyöttömyyttä ja työelämän taitojen tärkeyttä, marginalisoituja ryhmiä, turvapaikanhakijoita, koulutusjärjestelmän tärkeyttä, maantieteellisiä eroja, ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia. Norjan delegaatit puhuivat LGBT-oikeuksista, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista sekä oikeudesta seksuaalikasvatukseen. Slovakia korosti nuorten luovuutta ja vastuuta.

Etelä-Korealla on uusi nuorisodelegaatti joka viikko. Sosiaalisen kehityksen alla puhunut delegaatti korosti vammaisten oikeuksia sekä teknologian roolia nuorten voimaannuttamisessa. Meksikon delegaatit puhuivat YK:n roolista nuoriin panostamisessa, osallistumisesta, köyhyydestä ja ihmisoikeuksista.Kenian delegaatit olivat mukana ensimmäistä kertaa, vaikka 70% maan väestöstä on nuoria. He mainitsivat Kenian kansallisista edistysaskeleista. Turkki, Jamaika ja Sri Lanka korostivat nuorten poliittista vaikutusvaltaa ja koulutusta. Georgia keskittyi näiden lisäksi nuoriin naisiin. Dominikaanisen tasavallan delegaatti puhui vuosituhattavoitteista, syrjäytymisestä ja vammaisten oikeuksista. Azerbaidzan ja Bulgaria mainitsivat koulutuksen ja työttömyyden.

A blog in English for a change: meetings on youth, peace and security

Yesterday was an extremely hectic day here in NYC. The morning started with a meeting at the UN Mediation Support Unit (MSU), where also the delegation of political parties from Finland to the UN had a meeting. I decided to tag along for the more general part as well, also because the new Chief Robert Dann was going to be speaking. Later during my time here, I will also meet the whole MSU team.

The meeting was incredibly interesting. I asked Mr. Dann a question about the mediation roster and whether he had thought about including young experts and experts on youth on it. He said it would be a great idea, and promised to think about it. I also asked about the trend that regional organisations are setting up mediation support structures (European Institute of Peace, ASEAN institute, ECOWAS, OAS, OIC etc.). He said that these are great developments and of great help to the MSU.

From this meeting I went back to the Third Committee, where I found business cards left behind Finland’s seat. I decided to contact them immediately, which was a great blessing. Behind it was a woman from a foundation in NYC who has been advocating for young women to be included in peace processes, with a particular focus on child soldiers.

She told me that she will pay my flights to come back in February/March to speak at some of her events and also wants me to come back for the Commission on the Status of Women. In the evening, she also took me along to an event on “Empowering women in post-conflict justice” organized by UN Women, the International Peace Institute and UNDP. The speakers were all members of the Special Court for Sierra Leone. Truly inspiring and truly shocking stories.

Before this, I had a few lobbying meetings. I had two meetings at UNICEF with James Rogan and Juliet Young. Both were very positive about the resolution on youth peace and security but said that we also need to think of other alternatives and be really sure about the arguments for a Security Council Resolution. Juliet was also of the opinion that the resolution should cover adolescents, too.

I also had a very exciting meeting with Kirsi Joenpolvi of Crisis Management Initiative, of which Martti Ahtisaari is the director. She was very excited about the idea of youth, peace and security and CMI has really been a champion of practicing peace mediation with young people, especially in Nagorno-Karabakh, Liberia and in their new office in Juba, South Sudan. They usually start their mediation processes through video messages. Afterwards, they also teach youth leaders how to cut and edit videos in order to enable communication. The philosophy of Ahtisaari has been that young people should not just have a voice in youth issues, but in the whole future of a country.

Kirsi was very positive about the idea of training young people to mediate and also thinks that youth leaders from conflict should be brought to the UN to show that they have often clearer visions about the future than politicians.

All in all, a very inspiring day. Now, I am off to a meeting with the EU Delegation/European External Action Service. Let’s see what they think about youth, peace and security. Afterwards, I will get to meet Ban Ki-moon.

Videolla ja polegaattidelegaation mukana

Nyt on toinen päivä takana ja kohta alkaa kolmannen päivän tapaaminen YK:n rauhanvälitysyksikössä eli MSU:ssa (Mediation Support Unit). Olen menossa sinne kahdesti: sekä luennolle polegaattien (poliittisten puolueiden edustajien) kanssa että tapaamiseen suomalaisen Olai Voionmaan kanssa, joka esittelee minut myös koko tiimilleen. Siitä lähtien, kun MSU perustettiin, olen halunnut käydä siellä.

Eilinen päivä oli suhteellisen rauhallinen, sillä EU-koordinaatiokokous oli peruttu. Aamupäivän istuin Suomen kyltin takana kolmoskomiteassa ja raportoin sosiaalisesta kehityksestä ja haavoittuvista ryhmistä (naiset, lapset, nuoret, vanhukset vammaiset). Muutama nuorisodelegaattikin puhui vielä. Järkyttävin puheenvuoro tuli Syyrialta, joka ei maininnut sanallakaan verilöylyjä. Syyrian edustajan mukaan kansainväliset sanktiot ovat johtaneet Syyrian kurjuuteen sekä ihmisoikeusrikkomuksiin. Tämän jälkeen meillä oli lounas YK:n nuoriso-osaston kanssa (UN Focal Point, en tiedä, miten se käännetään Suomeksi).

Aluksi puhui nuorisodelegaattiohjelman koordinaattori Elizabeth Niland, joka esitteli nuorisodelegaattiohjelman ja osastonsa sekä kolmannen komitean työn sekä prioriteetit. Elizabeth esitteli myös ns. UN Inter-Agency Network on Youth Development –verkoston, johon kuuluvat ainakin DESA, UNESCO, UNICEF, UNFPA, ILO,UNAIDS, WFP, biodiversiteettisopimuksen sihteeristö, UNEP, YK:n vapaaehtoistyöntekijät, UN-HABITAT, UNDP, FAO ja muutama muu. Nyt on sen verran kiire, etten ehdi avata kaikkia lyhenteitä, mutta lisään ne mahdollisimman pian.

Sitten Ravi Karkara UN HABITAT:ista, joka on nuorisoasioiden guru täällä YK:ssa, esitteli aikaisemmat nuorisoaloitteet sekä post-2015 –prosessin, jonka parissa olen tehnyt paljon Rio+20 –kokouksen myötä. Tapaan Ravin myös todennäköisesti kahden kesken nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman tiimoilta. Ravin jälkeen me nuorisodelegaatit esittelimme itsemme videolle, kerroimme valintaprosessistamme ja prioriteeteistamme. Mainostin tässäkin kohtaa nuoret, rauha ja turvallisuus –hanketta.

Tästä tapaamisesta juoksin UN Womenin päämajaan muutaman kadun päähän, jossa tapasin polegaattidelegaation kanssa apulaispääsihteeri John Hendran. Tämä tapaaminen oli todella hyvä. Kysyin Hendralta poikien ja miesten asenteiden muutoksen priorisoinnista UN Womenissa ja rauhanvälityksestä. Kuulemma tavoitteena on nyt, että neuvottelupöytiin saataisiin 15% naisia. Hendra myönsi, että tavoite on minimaalisen pieni, mutta, kun prosenttiluku on nyt 0%, tähänkin tavoitteeseen pääsy tulee kestämään kauan. Mielenkiintoinen näkökulma minulle, sillä hoidan nimenomaan tätä PACTA:ssa. UN Women pitää saada myös mukaan päätöslauselman tukemiseen.

UN Womenista siirryimme International Peace Institute –aivoriiheen. Meille puhui tutkimusjohtaja Francesco Mancini sekä hänen tiimistä, johon kuului Jemenin entinen suurlähettiläs sekä henkilö, joka tekee tutkimusta nuorten oloista Pohjois-Afrikassa. Tutkimuksen tulokset tulevat noin kuukauden päästä, ja minulle luvattiin lähettää ne heti. Kysyin Euroopan unionin roolista, kuka heidän mielestään tulee selvittämään Syyrian kriisin sekä turvallisuusneuvostoäänestyksen ennustuksista. Syyrian kriisiä ei entisen suurlähettilään mukaan tule selvittämään kukaan. Kriisi tulee ratkeamaan vasta siihen, kun molemmat osapuolet ovat sodan jäljeltä niin heikkoja, että heidän on pakko sopia tai kun toinen osapuoli on tehnyt toisesta selvää. Kamala ajatus.

Kävin syömässä muutaman YKE:n harjoittelijan ja Miika Tomin kanssa. Kivaa oli. Kävin illalla vielä kävelyllä Times Squarella ja menin tapani mukaan nukkumaan kymmeneltä ja heräsin taas tässä aamuyöllä. Nyt MSU:lle!

Puhumassa 193:n maan edessä

Terveisiä konkreettiviidakosta! Täältä tulee ensimmäisen päivän päivitys. En taida oikein ehtiä bloggaamaan päiväsaikaan ennen seuraavaa aamua, sillä olen niin kiinni tapaamisissa. Twitteristä ja Facebookista voi kuitenkin seurata pikapäivityksia. Jos et halua lisätä minua kaveriksi, vaihtoehtoisesti voit myös vain “seurata” minua valitsemalla tämän toiminnon “lisää kaveriksi” –asetuksista.

Aamulla heräsin noin viideltä tekemään blogia sekä järjestämään käytännön asioita. Sitten kiirehdin Suomen pysyvään edustustoon, jossa minulla oli tapaaminen kolmoskomiteasta vastaavien virkamiesten kanssa. Tapaamiseen tuli myös Nina Nordström, ihmisoikeusasioista vastaava päällikkö edustustossa, jonka tehtävänä oli siis myös vielä lukea puheeni läpi. Onneksi tähän viimeiseen versioon lisättiin ainoastaan tytöt ja naiset neuvottelupöytään (jotka oli poistettu Helsingissä), muuten ei enää leikelty. Se oli hyvä.

Sitten siirryimme hakemaan kulkulupaani yhdessä virkamatkalaisen kanssa. YK-edustuston eli YKE:n harjoittelijat olivat suuri apu koko päivän ajan (kiitos teille!). Siitä virkamatkalainen siirtyi EU-koordinaatioon, ja minä menin hakemaan viimeistä puhetta Ninalta. Puhe printattiin kaikille maailman jäsenvaltioiden delegaatioille, joille se jaettiin, kun puhuin. Puheeni ei siis jäänyt pelkästään virtuaalitodellisuuteen, vaan se on saattanut päätyä myös jonkun suurlähettilään kansion väliin.

Kolmoskomiteasta vastaava YKE:n virkamies Katja jätti minut melkein heti yksin kolmoskomiteaan, jossa istuin Suomen kyltin takana koko päivän Fidzin ja Ranskan välissä. Ranskan edustaja oli kovin mukava ja ilahtunut siitä, että joku YK:ssa osaa vielä ranskaa kunnolla. Tehtävänäni oli raportoida YKE:lle, mitä komiteassa puhutaan ja tietysti pitää se suuri ja pelottava puhe 26. puhujana.

Lounaan aikana menin sivutapahtumaan, joka oli Thaimaan ja Itävallan järjestämä. Se käsitteli lapsen oikeuksia ja rankaisemattomuutta. Tapahtuman puheenjohtaja oli Thaimaan prinsessa. Näkökulma oli tietysti hyvin mielenkiintoinen minulle, sillä päivätyössäni PACTA:ssa välitämmme rauhaa Etelä-Thaimaassa.

Lounaan jälkeen huomasin, että puheeni oli siirtynyt seitsemän pykälää ylemmäs (olin nyt puhuja nro. 19), joten aloin jännittää aika tavalla. Tämä helpotti vähän, kun Suomen polegaattidelegaatio marssi sisään kannustamaan minua. Paikalla olivat esim. kansalaisjärjestöjä edustava Miika Tomi, joka oli myös Suomen UNESCO-delegaatti, Keskustan kansanedustaja Katri Komi, Juhani Pilpola perussuomalaisista, Jan Oker-Blom RKP:stä, kokoomuksen Matti Rantanen, kristillisdemokraattien Teuvo Riikonen sekä Saila Ruuth vasemmistoliitosta. Paikalla oli myös mahtava entinen työkaverini Anna Salovaara, joka on nyt YKE:ssä diplomaattina. Kiitos kaikille!

Puheen pitäminen ei ollut loppujen lopuksi edes niin pelottavaa. Kaverit ja perheenjäsenet ympäri maailman seurasivat sitä, joten tuntui vähän helpommalta puhua 193:lle maan edustajalle (tai siis 192:lle Suomen lisäksi). Puheen voi vielä katsoa jälkikäteen täältä: http://webtv.un.org/meetings-events/watch/third-committee-2nd-meeting-67th-general-assembly/1886761032001 (2:17:15 kohdalta)

Päivän lopuksi sain kuulla, että suurlähetystön kakkonen, Janne Taalas, haluaa tavata minut. Meninkin päivän päätteeksi Jannen toimistoon. Janne oli huolissaan, että en ollut tyytyväinen puheeni leikeltyyn sisältöön, ja varmisteli, etten ole täysin maassa. En tietenkään ollut, mutta sanoin, että varmasti Allianssi valmistelee jo lausuntoa asiasta. Juttelimme Jannen kanssa myös työstäni Kaakkois-Aasiassa. Janne sanoi myös, että pääsen osallistumaan muidenkin kuin kolmoskomitean työskentelyyn, jopa turvallisuusneuvoston istuntoihin, jos haluan. Ja tietysti haluan!

YKE:ltä kiirehdin hotellille ja sieltä illalliselle nuorisodelegaattien kanssa. Porukka on aivan mahtava ja kaikki ovat hyvin erilaisia. Porukassa on sekä puku-skraga-malli-YK-poikia että aktivisteja ja kaikkea siltä väliltä. Kaiken kaikkiaan nuorisodelegaatteja on tänä vuonna n. 20. Yhdysvalloista on mukana delegaatti ensimmäistä kertaa. Kaikki delegaatit eivät kuitenkaan pääse puhumaan valtionsa puolesta tai puhumaan ollenkaan. Siitä täytyy antaa Suomelle pisteet!

Parhaiten tulin juttuun ruotsalaisen Milischia Rezain kanssa, jonka vieressä istuin koko illan ja kävin maailmantuskat läpi. Milischia on mahtava nuori poliitikko, jonka puhetta suurin osa salia vähän säikähti. Kuulemma se muistutti enemmän G77 (kehitysmaat) –puhetta. Milischia puhui omasta puolestaan kolmoskomiteassa (itse edustin Suomea), joten hän sai vähän vapaammat kädet.

Nyt kello onkin sen verran, että menen suihkuun ja aamupalalle. Heräsin tekemään päivätöitäni, kun singaporelainen vakuutusmyyjä soitti minulle klo. 04:00. No, ei se mitään.

Final speech before the Third Committee of the UN General Assembly, Cecilia Pellosniemi, Finland’s UN Youth Delegate 2012

Mr Chairperson, Your Excellencies,

It is an honour for me to address the Third Committee of the United Nations General Assembly as Finland’s Youth Delegate.

The situation of young people in many conflict and post conflict areas is alarming. Young people are often primary victims of increased armed conflict: many are killed, orphaned, abducted; boys and girls are raped, deprived of social services, and left with deep emotional and physical scars. Radical groups seem to have understood the potential of youth better than the governments of the world. Young people are especially vulnerable to involuntary recruitment by militaries, insurgents or even terrorists. As a consequence, many are unable to attend school, have become unemployed, or are disintegrated from their families and communities.

Because of the financial crisis and related massive youth unemployment, the social media revolution, and the youth-led revolutions in North Africa and the Middle East; we, the young people, are more and more often seen as a threatening force in society. And this is no wonder: About 18% of the world’s population is composed of people between the ages of 15 and 24, and up to 48% of the world population is younger than 24 years old. 228 million working young people live with less than two dollars a day. It is estimated that around 1.3 billion young people will enter the global labour market during the next decade, while only around 300 million of them can be expected to find a job.

Even more alarmingly, about 10 per cent of the world’s youth belong to the so-called NEET group: not in education, employment, nor in training. Without decent work or democratic opportunities in society, there is a great risk that these young people take their frustrations out violently. At worst, this may trigger national, regional and even global unrest. Therefore, the key is to find tools to remedy these frustrations and to redirect the energy and power of our generation. Young people are the creative source of society; the ones that make a society change and grow in a particular direction. Especially conflict and post-conflict societies should capitalise on this untapped resource.

Finland promotes the interrelationship between peace, social justice, sustainable development, and human rights.  Guaranteeing rights of those belonging to the most vulnerable groups, gender equality, sexual and reproductive health and rights, universal education and a safe and sustainable environment are key elements to avoid youth radicalisation.

Young people have long called for an upgrade in the UN family. In recent years, the Secretary General has responded positively calling for the inclusion of young people in policies, programmes and decision-making. Last year, the General Assembly produced a promising outcome document of its high-level meeting on youth; and youth has been the topic of many events and discussions throughout 2012. Special compliments can be given to the Economic and Social Council for its event “Breaking new ground: Partnerships for more and better jobs for young people”.  In January 2012 the Secretary General announced the establishment of the post of Special Advisor for Youth to “address the needs of the largest generation of young people the world has ever known”. Moreover, a new System-Wide Action Plan on Youth and a UN Volunteer youth initiative will be set up as part of the Secretary General’s Five-year Action Agenda priorities, and special attention has been paid to youth input to the new initiatives.

A global coalition has been formed in order to promote a Security Council Resolution for Youth, Peace and Security, and over the last year several groups of young people have come to New York to make the United Nations aware of the need for binding UN documentation on youth in armed conflict. It would be important, for example that disarmament, demobilisation and reintegration programmes and humanitarian missions consider young people and their specific needs by appointing special youth protection officers. When the UN Mediation Support Unit addresses peace processes, it should include experts on young people in its mediation expert roster. As it is stipulated in the Finnish National Action Plan for Mediation, it is also important to train young people, especially girls and women, to do mediation and to empower them in peace processes. Young people need to be brought around the negotiation table.

Mr Chairman,

We need the full support of this Committee for youth to be recognised as a special group in the United Nations system. NGOs and youth organisations are important champions of promoting issues of youth, peace and security. Therefore, their value needs to be recognised in the UN system. The world’s demographic structure sends a strong message: young people are a group that cannot be ignored. We need to change our global and local structures to match these demands. The young people of the world are not a homogenous group, but we all face similar challenges. With sufficient support we can be agents of positive change in all societies of the world. We, as the youth of Finland, hope that the Third Committee of the United Nations General Assembly addresses the challenges of young people as an issue of pressing urgency.

Thank  you.